Aamupäivällä puiden latvojen korkeuksissa kauniina muistutus valosta, jota en ollut huomannut kaivanneeni. Nyt se on kotimme kynnyksillä ja päydän kulmilla, järven selällä ja kasvoillani. Ihmeellinen.

Tekee mieli suklaata. Kantokopassa tuttavapiirin pikkuisin, jolle on tarkoitus valmistaa villasukat. Vanhan työyhteisön ihmisiä käymässä meillä töissä tänään. Epämääräisiä oloja, omituisiakin mietteitä, muistoja. Ajatusten ristiriita. Ja keitä olette te lukuisat lukemassa näitä sanoja.