Hukkasin maaliskuun. Luulen, että aika muutti muotoaan peiton alla vietetyn viikon aikana. Ikkunan takana auringon lämpö minä nukuin, sinä toit minulle kaupasta tuoremehua, mandariineja ja suklaata. Tulit minulle seuraksi, keitit perunoita voisilmän kaveriksi, etsit areenasta uusia pätkiä.

Kun sitten viimein kömmin peittojen alta ylös ja ulos, olin pitkään vielä väsynyt, voimat uudelleen kerättävissä. Silti pakko oli saada pois tautipölyiset lakanat, pölyt lattioilta ja lukuisat lasit tiskipöydältä. Ulkona satoi uutta lunta, ilma viileni. Siellä keskellä vilahtivat mustarastaan siivet ja kuulemma peipposia, pelloilla joutsenia ja töyhtöhyyppä. Lauantaina ensimmäisen kerran haistoin kevään tuoksun, pakastuvan maan hajun.

Odotan vapaata vettä. Ojat jo virtaavat ja solisevat, järven rannalla reunoilla näkyy pohjaan saakka ja siellä keskellä, missä vesi enemmän liikkuu. Kiherryttää. Tänään iltapäiväkävelyllä en malttanut kotiin, kiersin kehää järven reunojen keväässä, kaipasin sydämen kotioloihin ja samalla mietin hiljaisesti, tämä on ollut hyvä talvi.