Tämä viikko on kulunut eri tavalla kuin ajattelin. Kasasin kyllä ne kaikki pinot tuohon lattialle ja aloitinkin vähän käymään niitä läpi. Olen kuunnellut tuttuja lauluja kuin uusia, musiikki on osunut sydämeen, saanut minut tuntemaan näitä tunteita. Tänään järvi lyö rantakiviin vaahtopäitä, joku lennätti leijaa, se kiisi ja syöksähteli. Otan ikkunoista ja ovista vastaan tuulen. Toivon kai, että se ottaisi mukaansa minusta tämän surun, jonka olen yrittänyt sulkea pois, jota olen pelännyt myöntää ja katsoa kohti. Yöllä heräsin jyrinään ja kesäyön pimeimmän hetken valaisivat salamat. Väsymystä lisää flunssa, joka tuntuu valtaavan alaa. On ollut yllättäviä kohtaamisia, joilla on ollut merkitys.