Joskus suru asettuu huomaamatta. Jonkun hetken kuluttua miettii, onko se ollut siinä jo tovin vai saapunut vasta. Pyyhkii savua silmistään, käki kukkuu järven vai sittenkin vuosien takaa eikä kukaan kertonut, kuinka paljon musiikki kuljettaa mukana, jokin sana koskettaa, muistuttaa, tunnistan. Jostakin taas lohdutuskin, toivo. Ystävä tulee mieleen yllättäen molemmille samaan aikaan, takkatulen hämärä niin kuin silloinkin.