Huomaan rakastuneeni taas aamuihin. Hämäriin huoneisiin, kynttiläaamiaisiin. Siihen, kuinka valo vähitellen hiipii ikkunoista ja koko päivä on vielä edessä, vaikka on jo monta tuntia häärännyt kaikkea pientä. Tai elänyt kirjamaailmoissa. Kuunnellut heräävän talon ääniä, auroja teitä puhdistamassa. Mukissa inkiväärihunajaa ja vieressä eilisiä sämpylöitä, kohmeisia vadelmia jälkeenpäin.

Iltaisin uni on tullut aikaisin ja tämä rytmi sopii minulle paremmin kuin mikään muu. Kuun sirppi loistaa ikkunasta sisälle juuri siihen aikaan, kun rauhallisen illan jälkeen kömmin peittojen alle. Tämän päivän projektina käydä läpi senkin paperikasat ja kansiot. Aloitin eilen eikä aivan mahdotonta olisi saada niitä tänään valmiiksi, mutta en aio ottaa paineita siitäkään, kun joka tapauksessa on asia edennyt jo paljon. Mukavaa päivää!