On valvottu myöhään, kuljettu pyjamassa koko päivän ajan ja katseltu ennätysmäärät elokuvia. Poltettu sädetikkuja ja ihailtu parvekkeella ilotulituksia. Nukuttu pitkään, suunniteltu tulevia. Aloitettu ja päätelty käsitöitä. Parasta pakkanen, joulukuusen tuoksu ja valot, läheiset ja kynttilähämy. Olen tarvinnut aikaa ilman aikataulua. Muistanut, miksi teen juuri tätä työtä ja miettinyt, onko mahdotonta, että säilyisi se niiden paineiden alla, jotka toiset asettavat, että ei voi tehdä niin hyvin kuin tahtoisi, kun ei mitenkään riitä siihen, tehty mahdottomaksi. Mutta että ei sitten itseltään vaatisikaan.

Amaryllis kukkii. Ihan pian jo täällä on tulppaanikimppuja maljakoissa. Odotan hiihtokelejä, sitä kun aurinko valaisee nämä tienoot. Jokin sisälläni muuttunut, helpottanut, asettunut oikeille kohdin. Olen kiitollinen siitä. Ja siitä, miten hyvin kaikki on tänään, ihmisistä ympärilläni. Tunnustelen kaipausta, joka minuun on asettunut. Tunnustelen Jumalan ääntä ja tahtoa. Lopulta mikään muu ei ratkaise niin paljon vain Hän.