Juuri tätä tammikuun valoa tarkoitin. Nämä huoneet yhtäkkiä aivan täynnä, paljastaa pölyiset pinnat, pesemättömät ikkunat ja silti katse on valossa, väreissä.

Sanoja olisi paljon. Vähän pohdin niiden paikkaa. Viime aikoina eniten itseä varten. Täällä harkitumpia, samalla kahlitumpia. Menetänkö jotain, sen mikä kirjoittamisessa olisi arvokkainta tässä, tänään.

Joitakin kiitäviä oivalluksen hetkiä. Silloin pillit tekivät juhlan, tänään servetit, kruunukynttilät. En ole kirjoittanut kirjeitä pitkään aikaan. Vein raakasuklaat parvekkeelle ja kanervan vesi oli jäätynyt sekin lopulta kannuunsa. Ihan vielä en ole valmis luopumaan jouluvaloista. Koristeet keräsin. Järjestin keittiön kaapit uuteen järjestykseen, jälleen se sama tarve laittaa eteenpäin ylimääräinen. Viimein tuli elokuvaähky. Jos huomenna keräisi tämän sohvalle muodostuneen pesän. On ollut tärkeää purkaa vanhat käsityöt, joille ei ole ollutkaan käyttöä. Saada valmiiksi keskeneräisiä, olipa niitä vieraan monta. Rakastan elämää. Pelottaa, että töiden keskellä jälleen kadotan tämän. Eikä monta muuttoa sitten keräämäni mustaherukkatee ollut vanhentunut, voi olla että vähän laimentunut. Vasta ensi viikolla siivoan.