Etukäteen viikko tuntui ajatuksissa mahdottoman pitkältä. On se sitäkin, mutta myös niin ihmeellisiä kevätpäiviä, kaapista etsityt lenkkitossut ja jaloissa asfaltin kopina ja hiekka. Olen syönyt suklaata, keittänyt itselleni oikein teetä, vielä laittanut kynttilät palamaan. Olen nauttinut tavaroista omilla paikoilla ja siitä, etteivät minun jälkeni häiritse toista. Viime yönä nukuin niin sikeästi, etten ole ollut pitkään aikaan niin syvällä unien maassa.

Viikonloppuna tuomasmessussa, joka ei ollut niin kuin toivoin ja kuitenkin sen sisällä oli myös Taivas ja hyvää. Tulin kohdatuksi, tuntuu, että tavoitetuksi ja se on tuonut sisälle hiljaista kiitollista iloa. Toivon löytäväni yhteyden jostakin, olen valmis näkemään sen eteen vaivaa vaikka samalla haluaisinkin sen löytyvän helposti, minun löytävän sellaiseen kotiin. On paljon asioita etten tiedä. Monia rästihommia tarttua.