Viime päiviin on mahtunut uusia reseptejä, kiitollisuutta. Surua, jotakin ikävää. Viime viikon muutamiin lomapäiviin suklaata ja pieniä puoteja, keväisiä katuja, kahviloita ja ennestään tuntemattomia kaupunkeja. Hiekka rahisee, kun sulkee silmät linnut ja loriseva vesi. Myös räntäsade tuo minulle kevättä.

Minun työni on samaan aikaan voimavara ja stressin aihe. He antavat minulle paljon mutta aina vaan myös loputon keskeneräisyys minussa. Yritän tavoitella hyviä päämääriä, uneksia kauniista, jaksaa. Yritän rakastaa, kaipaan lähemmäs Häntä. Olen ajatellut olleita hetkiä, mikä on hyvin ollut ja sitten en muista olla läsnä. Pitäisi selvittää, mihin hän on kadonnut.