Kiersimme eilen illalla katuja naapurustossa, mutta aika harvalla ikkunalla sittenkin paloi kaksi kynttilää. Puhuttelevin oli omakotitalo, jonka joka ikkunalle oli laitettu oma kynttiläparinsa. Ensimmäisen kerran omalle ikkunalaudalle sytytetyt kynttilät olivat kruunukynttilöitä ja miten niistä tulikin juhlava olo. Aiemmin olen polttanut lähinnä pöytäkynttilöitä ja tuikkuja.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin kynttilöiden lisäksi Linnan juhlia seuraamalla, sinun paistamillasi pihveillä ja sauna lämmittämällä. Valaisimme kodin kynttilämereksi. Sen keskellä mietin paljon, millaisia ovat ne perinteet, joita haluan omassa kodissamme vaalia. Mitä tarvitaan, jotta juhla on hyvällä tavalla juhla. Millainen joulustamme tulee. Haluan ainakin joulukuusen ja kynttilöitä. Sinä tarvitset joulupallot. Ehkä Lumiukko ja kuuma linja.

Joululahjat kutkuttavat mieltä. Tekee mieli paketoida ja koota pussukoita. rapistella ja kätkeä. Samalla tuntuu vaikealta saada ryhdytyksi niihin pehmeisiin paketteihin, joiden valmistaminen kyllä pitäisi jo aloittaa, jotteivät ne jäisi puolittaisiksi. Tulisi pieni pakkanen ja kuurainen maa, jos ei lunta. Tähtitaivas ja järven selälle heijastuva kuu. Kuukauden päästä on alkanut valostua. En tiedä, millä vauhdilla päivät kuluvat. Unelmat elävät, ovat hauraita, hämmentäviä, tunnen itseni pelokkaaksi ja araksi niiden edessä.