Ensilumi on lasten kanssa riemastuttava ilmiö. Itse ajelin hiljaa vanhan pyörän uudelle kodille lumikerrosten keskellä. Järvi oli harmaa aaltoileva valkoisen maiseman keskellä. Oli pakko kaivaa jo jouluvalot ikkunaan, vaikka koskaan en ole näin aikaisessa. Nyt kuitenkin tuntui, että tämä on se pimeä aika, jonka keskelle haluan jo sytyttää valoja ikkunaan.

Olen ollut tosi väsyksissä, fyysisesti univelkainen. Olen miettinyt omia rajoja ja niistä huoltapitämistä. Minä en ole aina kovin vahva pitämään huolta itsestäni, vaikka tunnistaisinkin, missä rajat ylittyvät, mitä tarvitsisin. Olisi syytä kuunnella sydäntään enemmän.

Tämän isänpäiväsunnuntain haluan pyhittää sellaisille hiljaisille askareille, villasukat jalassa hiippailemiselle. Jääkaapissa odottaa savulohta ja herkullisen salaatin ainekset. Kyllä tämä tästä, unelmia vaalien.