Miten pimeä päivä. Sumusta tehty. Sen keskellä minussa tuntuvat heidän sanansa hätääntyneet. Olen rukoillut, että kaikki muuttuisi helpommaksi, vaikka muistan, miten he sanoivat, ettei meille ole luvattu helppoa elämää ja tiedän, että meille on luvattu Hänet lähelle kulkemaan lävitse pimeän.

Villasukat ovat kesken. Samoin kuin monta työprojektia ja tämä muutto edelleen. Olen täynnä innostusta ja ideoita töihin sekä samalla hermostunutta ja levotonta oloa siitä, etten ehdi lähellekään kaikkea, mitä haluaisin ehtiä. Kotonakaan. Illat kuluvat siihen, että istahdan sohvalle, juon teetä, käyn suihkussa ja menen nukkumaan toivoen, että uni tulisi ennen stressaantuneita, mielessä pyöriviä ajatuksia kaiken muistamisesta. Olen väsynyt.

Sinä tulet viereeni joka yö. Niin on hyvä.