Tällä viikolla olen iloinnut puhtaista kesämekoista kuivumassa kylppärin henkareissa, syysilta-auringon kultaamasta taivaanrannasta ja koivujen lehdistä, jotka ovat hohtaneet keltaisina. Leikkuupuimureista pelloilla bussimatkalla. Siivotusta kodista. Pikkuveljen yllättävästä halauksesta. Tyhjälle tontille kylvetyistä monivärisistä kukista, jotka aukesivat elokuun iltakävelyjä riemastuttamaan. Omenoiden tuoksusta, joka naapureiden pihapuista aamuisin ja kauraomenapaistoksesta eilen illalla, sen tuoksu kuuluu olla ainakin yhden kerran syksyn aikana. Lintuparvista. Siitä, että on ollut vielä lämmin mutta riittävän viileä nukkua peittojen alla, vaikka ikkuna illalla ei olisikaan enää auki. Kynttilöiden tunnelmasta. Sinusta siinä silloin, kun ei olla riidelty. Haaveista, jotka liittyvät tulevaan kotiin ja kirpparipöytäajatuksesta. Rukouksesta, jossa olen saanut olla äärellä. Levollisista hetkistä touhun ja erityisesti mielen rauhattomuuden keskellä.