Sisään tulvii ikkunan raosta lintujen laulua ja aurinkoa. Valoa ja lämpöä. Olen pakannut talven pois. Vihdoin tänään viimeinenkin naulakossa roikkunut talvitakki pääsi pesukoneeseen ja pian lepäämään. Sen tilalle kaivettu kesämekkoja ja capreja, kenkätelineen uudet sandaalit pääsivät jalkaan eilen.

Silloin kiersin rantoja aurinkolasit päässä, ilman takkia, kevään ensimmäisen kerran ilman takkia. Sitten viltin kanssa oli vielä uudelleen palattava istumaan lämpimään tuuleen. Katselin, kun he toivat veneitä peräkärryillä, tekivät ensimmäisiä kierroksia järvellä, kiinnittivät laituriin. Veneen täydeltä innostunutta odotusta, suunnitelmia tulevan kesän varalle.

Olen ollut väsynyt. Kulkenut öisin valveilla, keho uupumuksesta särkevänä ilman unta. Istunut sängyn laidalla, kääntänyt tyynyn uudelleen. Olen löytänyt itsestäni surua, jonka en tiennyt olevan. Kipua, joka oli jäänyt huomaamatta. Lomaan on vielä neljä viikkoa. Olen haaveillut sen varalle mökkielämän yksinkertaista arkea.