Tänään on ollut tunne niin kuin en ollenkaan heräisi. Kello soi kuulemma neljään kertaan, muistan kaksi. Lopulta minut piti kirjaimellisesti kiskoa sängystä ylös. Tavarat eivät pysyneet käsissä eivätkä sanat järjellisinä. Koko päivän olen käynyt jotenkin hitaalla, ihan kuin aivot osittain nukkuisivat tai olisin virransäästötilassa. Onneksi ei usein tällaisia päiviä. Olen loman tarpeessa.

Sellaisen loman, jossa iltaisin mentäisiin aikaisin nukkumaan, aamulla herättäisiin hitaasti, kupillinen teetä ja päivän lehti. Käytäisiin ulkona kävelemässä, silitettäisiin pupun kuonoa, lämmitettäisiin sauna. Syötäisiin raikasta salaattia ja kuunneltaisiin tulen ritinää. Tuoksuisi savu, lattialankut narisisivat villasukan alla. Nukuttaisiin päiväunia kainalossa.

Huomenna menen käymään ystävän luona. Hänen kanssaan ihminen saa kokonaisvaltaisesti levätä. Erityisesti siitä kiitollinen tänään.